Prayer of the Troubled One (Rauhattoman rukous), Eino Leino

FqWgPN-BifscabdZ2PdU6Dl72eJkfbmt4t8yenImKBVvK0kTmF0xjctABnaLJIm9
A friend set me a frankly impossible challenge here. When he read a verse to me – admittedly over the phone – the poem seemed to scan perfectly, but, to a non-native speaker’s eyes at least, on paper Leino’s metre is all over the place. I gave up the struggle to be faithful to it, but contrived a metre that perhaps – if I had succeeded in keeping to it, which I’m not sure I did – might capture something of the strange sound of his Finnish. Leino has his own vocabulary – which is almost as challenging to Finns. So I look through a glass darkly here. The result is unsatisfactory – and leaves me wondering why I bothered… (For a gloss, see here.)
.
Here an alien, only an alien, I,
fate predestined from the beginning,
sad estrangement clinging to valley’s lie –
sad estrangement heavily winning.
Questing wanderer’s muddlement sorely tries –
every flower, each arbour bewildering,
drumlins blurry scaling with tear-filled eyes –
tragic human story bemoaning.
.
Flimsy vessel rowing – a weary lot,
crashing tempest swelling around us;
blundering traipse confronting desert plot,
quested safety deftly eludes us.
Clashing tempers fighting where journeys meet –
friend deceives friend, amity’s nothing.
Doesn’t sad surrender’s reward complete
torment’s endless horrible suffering?
.
Hasn’t child departing on journey found
retrospective yearning’s deception?
Storing useless profit when coil’s unwound –
heralds death corruption’s inception.
Fastened tight though amity’s bonds appear
breach is soon a permanent sunder.
Cherished most, the ones who today are dear
yielding soon to grave’s perishing plunder.
.
Oh, incarnate wonder of Christmas night,
oh, in every heartbeat aquiver,
oh, to hungering people you bring delight
posing question whence from? and whither?
Oh a rare tranquillity warms my breast,
child awaited, born in a stable,
peace bestowing infant, your gurgling rest;
blossom mine, transformative fable.
.
Journeying, you wise ones your worship bring,
proudly bearing pointless opinion,
myrhh present with gilded and baubled thing –
pearly-clad in draping vermillion.
Silver-bearded, clever – prophetic ones,
seeking truth in desert locations,
as the heavens’ darkening shadow runs,
turning thin are black sky’s striations.
.
Growing old from childhood, now older still.
Truth to tell, I never was stripling.
Sure, in spring endured I daydreaming’s fill –
visions into craziness toppling.
Weary I’ve become of deluded song.
Bring me back to childhood, O Master!
Tragic lot renouncing, I don’t belong –
save me please, O heavenly Pastor!

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Minä tääll’ olen vieras, vieras vaan,
olen ollut alusta saakka,
ovat outoja minulle laaksot maan
ja outo on elämän taakka.
Minä kuljen ja katson kummastuin
joka puuta ja joka kukkaa,
minä kuljen kumpuja itkusuin
ja itken ihmisrukkaa.

Me soudamme haahta haurasta,
min ympäri aallot pauhaa;
me kuljemme suurta korpea
ja emme löydä rauhaa.
Tiet riidellen ristivät toisiaan
ja ystävä toista pettää.
Mikä riemu se koskaan päällä maan
on päättynyt kyynelettä?

Mikä laps se on matkalle lähtenyt,
joka joutunut tääll’ ei harhaan?
Mikä hyvä se täällä on hyötynyt,
joka kuollut ei liian varhaan?
Kun ystävän parhaan sa kohtasit
jo aika on hyvästi heittää.
Ketä hellimmin tänään sa rakastit,
sen huomenna hauta peittää.

Oi, joutuos kirkkahin joulu-yö,
oi, syntyös sydämihin,
oi, syntyös syömehen jokaiseen,
joka tutkivi: mistä? mihin?
Oi, syntyös rauha mun rintaani
kuin syntyi seimehen lapsi,
sinä rauhani nuori ja naurusuu,
sinä kukkani kultahapsi.

Ja kilvan kulkisi kumartamaan
sua turhan tietoni aatteet,
kuka kullat tois, mikä mirhamit,
mikä päärlyt ja purppuravaatteet.
Mun henkeni tietäjät harmaapäät
erämaita ne etsien käypi,
mut taivas on tumma ja tähdetön
ja yö yhä hämärtäypi.

Minä lapsena vanhaksi vanhenin.
En nuor’ ole koskaan ollut.
Toki kerran ma keväästä haaveilin,
mut haavehet nuo oli hullut.
Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Herra, tee minut lapseksi jälleen!
Minä tahdon soittoni särkyneen
viedä suurelle virittäjälleen.

Translation by Rupert Moreton

One thought on “Prayer of the Troubled One (Rauhattoman rukous), Eino Leino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s