Idle Work (Joutotyötä), Eino Leino

1535109_879941265362556_7178429804241650378_n

After the slog of Prayer of the Troubled One, this early poem was almost a romp, and its light and regular metre something of a relief. But don’t be deceived by its fairy tale beginning – it is the despairing cry of a man resigned to the disinterest of a capricious God…

.
Well, now the story’s known. ’Tis somewhere there –
at valley’s edge – a fortress view exposes,
its ramparts park surrounds, a prospect fair,
but raven wall entirely park encloses.

And feather bed of gallant make refined
in greatest hall of noble fort is planted.
With Turkish carpet’s weave its stalls are lined
and purple hangs in apertures enchanted.

On downy pillow year on year he dreams,
there castle’s lord himself is nightly resting,
and distant, faint and lovely music streams
with sundry fragrant herby scents arresting.

And wafts Havana’s fine tobacco smoke,
his eyes the silver spectral plume perusing,
and when he’s blowing rings he thinks of joke –
occasion when he’s local witch abusing.

He daydreams idly – straying artless gaze
evaporates in hazy, distant striving;
intention steels to act in coming days,
but purpose fails in spite of his contriving.

But time unfolds, its dashing moments flit,
and castle’s lord’s reflection’s dully parried;
and now the first cigar’s no longer lit,
he takes another – idle-thinking tarried.

What causes indecision? Why his time
so vainly squanders he ’pon feathered mattress?
Shush! Silence! This is God himself sublime
and this is heaven’s realm, his mighty fortress.

He probably intends to rise to work
and get around to human deeds’ correction,
but leisured thinking’s tempting him to shirk –
indulge in smoky human forms’ projection.

But march of days and weeks will carry on
and centuries are the same to him as second
and heaven’s Lord is glad to ponder on
and gaze on smoky exhalation fecund.

A better outcome’s likely his intent
and human project’s not his prime endeavour.
But why the indecision? Why content
to play his childish games, it seems, for ever?

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Niin, nyt sen tiedän. Siellä jossakin
on laakson liepehellä linna suuri,
min ympärill’ on puisto ihanin,
mut puiston kaiken kaartaa musta muuri.

Ja höyhenvuode hieno, uljas on
sen linnan suuren saliss’ suurimmassa
ja Turkin matto peittää permannon
ja purppurat on joka ikkunassa.

Sen vuoteen untuvilla unelmoi
siell’ linnan herra itse levollansa
ja kaukaa vieno, kaunis soitto soi
ja kummat yrtit tarjoo tuoksujansa.

Hän polttaa hienoimpata Havannaa
ja silmin seuraa savukiehkuroita,
näin milloin pyörylöitä puhaltaa
ja milloin huviksensa rikkoo noita.

Hän haaveksii ja katse harhailee
ja sulaa kauvas kaihon autereeksi;
hän varmaan tehdä jotain aikonee,
mut vielä saa ei sitä päättäneeksi.

Mut aika vierii, hetket lentävi
ja yhä tuumii linnan herra tälleen;
ja loppunut kun yks on sikaari,
hän toisen ottaa – sekä tuumii jälleen.

Miks ei hän päätä? Miksi aikansaä
näin turhaan tuhlailee hän patjoillansa? –
Sht! Hiljaa! Hän on itse Jumala
ja linna tää on hänen taivahansa.

Hän aikonee kai nousta toimimaan
ja tehdä kohta oikein miehentöitä,
mut niitä miettien hän joutessaan
vain puhaltelee ihmis-ympyröitä.

Mut päivät, viikot kulkee kulkuaan
ja sadat vuodet samoo niinkuin hetki
ja samoin tuumii taivaan Herra vaan
ja samoin lentää savupyörösetki.

Kai jotain aikonee hän parempaa
ja miehentöitä häll’ on mielessänsä.
Mut miks ei päätä hän? Miks ei hän saa
jo kyllin tästä lapsenleikistänsä?

Translation by Rupert Moreton

One thought on “Idle Work (Joutotyötä), Eino Leino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s