The Picture (Kuva), Saima Harmaja

profiili

This is one of Saima Harmaja’s last poems, written in 1937, months before her death from tuberculosis at the age 0f 23. I’m not sure to whom the poem is addressed. And I half wonder if the picture is the poet.

I linger by your picture and I weep.
To grieving eyes, it’s brightest consolation;
it smiles at me and echoes your oration –
those words for which my hunger seems to leap.

I love. And that’s a thing you’ve always known.
You also know the grief I will not own.
I love, but sad to say I lack the power,
with ache of love I cannot win the fight.
My tenderness is hundred-headed spectre.
It guards your sleep all through the fearsome night.

But “no,” replies your picture’s silent eyes,
“on wings of beauty gentle angel’s carried;
its smile’s oft crept into my dreams and tarried
and thus I knew I would evade demise.
You know the burning anguish that devours;
I know the look – oblivion dully shining,
glowing. And peace that comes in warm night’s hours.
I know my heart; within me, deep, it’s beating –
and even when I’m lonely in the dark.
My love, I know I’m balm to you, if fleeting.
Don’t cry! I’ll tarry in your bosom’s ark!

Your tears, they carry all the evening’s starkness,
though weeping heart may plunge me into darkness,
the unplumbed tender smile you always show
lavishes me with star-spun brightness-glow.”

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::.

Sun kuvas luona viivyn, itkenyt.
Sen silmiin tuska jäi ja lohtu kirkkain;
se mulle hymyilee kuin vielä virkkain
ne sanat, joita isoaisin nyt.

Ma rakastan. Sen aina tiedät, sen.
Myös tiedät murheen, jota myönnä en.
Ma rakastan, mut olen liian heikko,
ja lemmen kipua en voittaa voi.
On hellyyteni satapäinen peikko.
Se öisin untasikin vartioi.

“Ei”, vastaa silmin kuva hiljainen,
“se hellyys enkeli on hienosiipi;
niin usein uniini sen hymy hiipi,
ja silloin tiesin, että huku en.
Sa tiedät tuskan, joka meitä syö;
ma tiedän katseen, josta yksin loistaa
unohdus, rauha, niinkuin lämmin yö.
Ma tiedän sydämen, mi sykki mulle,
sen vaikka jätin yksin pimeään.
Ma tiedän lohdun sulle, siunatulle.
Oi älä itke! Nyt sun syliis jään.

Tuo kyyneleesi kaikki varjot yöstä,
voi itkus sydämeni kuiluun syöstä,
mut hymyilysi hellyys pohjaton
heleimmän tähden paiste mulle on.”

Translation by Rupert Moreton

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s